sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Aurinkohuivini


Ostin Tampereen kädentaitomessuilta ihanaa, keltaista BS Garnin lankaa, josta aijoin tehdä itselleni huivin. Mallikin oli jo hahmotelmana päässä: jotain, jossa on reikiä. 


Tämä oli loistava "aivot narikkaan" -työ, jota saattoi neuloa palavereissa ja ulkomaankielisiä ohjeimia katsellessa.  Tein tämänkin Antarktiksen mallin mukaisesti, mutta reikärivistöt tein omalla tyylilläni.



Reikiä on viisi riviä kerrallaan. Reikien välissä on sen 2 o yht -silmukan lisäksi kolme silmukkaa ja reikärivistöjen välillä on kolme riviä. Sileä osuus on 29 krs. Aikalailla tästä tuli sellainen kuin ajattelinkin! Ehkä vähän pienempikin olisi riittänyt, mutta nyt ainakin lämmittää töissä ihanasti hartioita. Osui muuten langan riittävyys aika nappiin: päättelyn jälkeen lankaa jäi noin 30 cm!


     Malli: Janina Kallion Antarktiksesta sovellettu
Lanka: BC Garnin Semilla cablé (100 % villa, 50 g / 145 m) menekki vajaa 200 g
Puikot: 4 mm

perjantai 27. tammikuuta 2017

Omat arkipitsisukat


Halusin itsellenikin tällaiset arkipitsisukat, jollaiset tein pikkusiskolle joululahjaksi. Tarvitsin nimittäin töihin jotkut suht lyhyet, paksusta langasta tehdyt mustat villasukat. 


Nämä olivat kyllä ihanan nopeat tehdä ja tykkään tuosta mallista.  Ja ovat töihin juuri sellaiset kuin olin toivunut.  Mutta tuo lanka!  Se nyppyyntyi tosi nopeasti!  Osaako joku suositella jotain hyvää, paksua sukkalankaa?








Malli: Sama kuin näissä
Lanka: Viking Ville (75 % villaa, 25 % polyamidia. 150 g / 300 m)
Puikot: 3 mm

maanantai 23. tammikuuta 2017

Pienelle kans!


Pienempi neito valitti, kun kaikki muut saavat Totoro-juttuja paitsi hän. Niinpä pistin ennen joulua koneen surisemaan ja ompelin hänelle kassin, johon voi pakata vaikka jalkapyyhkeen ja juomapussin sirkuskouluun mennessä!  

Itse kassi on limen vihreää pellavakangasta (kuvassa väri on todellisuutta selvästi haaleampi) ja itse Totoron kangas vanhasta villakangastakistani.  Vaaleampi harmaa ja valkoinen mitä lie tilkkuja.  Aika tuskaa tuon Totoron aplikointi oli, kun kone teki huonoa tikkiä.   Oli kuin olisi huonolla tussilla piirtänyt.  Osaako joku sanoa, mistä se johtuu?  


Kassi seuraksi tilasin Etsystä vielä Totoro-keksimuotin. Kyllä oli neito aattona kuin Naanatalin aurinko, kun kassi paljastui paketista! 

torstai 19. tammikuuta 2017

Kauhujen Totorolapaset


Tein isomman neitokaisen parhaalle ystävälle joululahjaksi Totoro-lapaset. Ensimmäisestä tuli liian pieni, joten siitä tuli oman tytön toinen lapanen. Tässä se sekä sille joulun jälkeen tehty pari.


Tämä ei ollut kyllä mikään mukava työ. Kamalasti oli pitkiä langanjuoksuja, joten harvon pystyi pitämään molempia lankoja yhtä aikaa sormella ja koko ajan piti olla sitomassa niitä toisiinsa, mikä tarkoitti sitä että olivat koko ajan kierteellä.  Sen lisäksi piti yrittää sitoa niitä joka kierroksella eri kohdissa, ettei sitominen näkyisi lapasen oikealla puolella. (Sitomisella tarkoitan siis toistensa ympäri kieputtamista.)


Onneksi ovat molemmille tytöille tosi mieluisat. Ja onneksi lapaset ovat pienet, ne nyt tekee kiroillen vaikka päällä seisten. Tein molemmat lapaset saman paksuisesta langasta, mutta oman tytön lapaset vähän pienemmillä puikoilla. Oman tytön jälkimmäisestä lapasesta tuli reilusti isompi kuin ensimmmäisestä, olin ilmeisesti neulonut sen aika löysin rantein... Täytyy vissiin yrittää vähän kutistutaa sitä.  Uutta en kyllä tee. 

Malli: Totoro-lapaset (Ravelryssä, ilmainen)
Puikot: 2,5 mm Cubiksit
Lanka: Harmaa Dropsin Karismaa, musta Dropsin Merino Extra Finea.


Tyttären kaverin lapaset ovat violettiharmaat ja tuo sateenvarjo on omenanvihreä. Ihan oikein eivät värit tässä kuvassa toistu, oikeasti tuo vihreä on kirkkaampi. Ennen joulua oli aika pimeää tähän kuvaamiseen... Peukalossa oli oikeasti kirjoneulekuvio, mutta siitä ei minusta saanut oikein selvää, että mitä esitti, niin tein ne vain yksivärisiksi ja samalla säästin hermojani. Sai siis luvan olla tuollainen. Jos tekisin nämä vielä joskus - mitä suuresti epäilen - niin muuttaisin kyllä tuota kämmenen kuviota sekä tuota sateenvarjoa. Nih.


Malli: Totoro-lapaset (Ravelryssä, ilmainen)
Puikot: 3 mm, ruusupuuta
Lanka: Dropsin Merino Extra Fine

tiistai 10. tammikuuta 2017

Brioche eli patenttineule - minäkin opin sen! Wuhuu!




Nyt on blogeissa paljon tätä brioche-neuletta eli suomeksi pantenttineuletta ja ovat kyllä tosi kauniita ja hienoja! Se tuntui olevan ihan oma tekniikkansa, joten vasta nyt uskaltauduin minäkin kokeilemaan sitä ja päätin tehdä nämä Krysanteemit ystävälleni joululahjaksi. Langaksi valitsin Dropsin Baby merinon, joista tuo violetti on itse marja-aronialla värjättyä.



Ensimmäiseksi prioche-työkseni halusin ohjeen, joka oli suomenkielinen. Tämä ohje on tehty varta vasten kurssille, jossa tätä tekniikkaa opetellaan eli järkeilin sen olevan selkeä ja helpoin mahdollinen. Patenttineuleessahan neulotaan yhdellä värillä kerrallaan ja vuorokierroksin eri väreillä (ellei tehdä yksiväristä).  Saman väriset silmukat neulotaan ja eriväriset nostetaan neulomatta, noin niin kuin suunnilleen. Nuo kuviot tulevat sitten tekemällä erilaisia lisäyksiä ja kavennuksia.



Näissä oli minusta hieno kuvio! Pikkaisen kyllä pelotti, että jos teen virheen, niin sen korjaaminen on lähes mahdotonta.  Piti siis neuloa kieli keskellä suuta ja silmiä ei saanut irrottaa ohjeesta hetkeksikään.  Aloitin nämä työmatkalla junassa, sillä tämä ei ollut todellakaan mikään telkkarityö...



Ensin meinasin, että en tee peukaloa ollenkaan, vaan pelkät rannekkeet, sillä pelkäsin että en osaa ja sitten koko työ menee purkuun... Mutta sitten luin ohjetta uudestaan ja kun se peukku ei niin mahdottomalta tuntunutkaan, niin päätin sittenkin tehdä sen. Eikä se vaikea ollutkaan.



Tämä aloitus, samoin kuin lopetus, ovat minusta kauniit.

Ohjeet oli minusta helpot ja kaavio helppolukuinen, mutta toisaalta ohjeessa oli myös puutteita. Siinä oli esim. ohjeet vain puolelle kaikista silmukoista, ja sitten piti vain itse päätellä, mitä niillä lopuilla silmukoilla tehdään. Ja muitakin itse hoksattavia asioita oli, mutta kaikki onneksi selvisi. Aika ylpeä olen näistä ensimmäisistä brioche-kämmekkäistäni!  Seuraavaksi ajattelin kokeilla jotain brioche-pipoa!



Malli: Krysanteemi (Neulovan Nartun blogista)
Lanka: Dropsin Baby Merino (100 % merino, 50 g / 175 m), vaalean harmaa ja marja-aronialla värjätty. Menekki 57 g.
Puikot: 2,5 mm Cubiksit

Virkattuja pannunalusia


Virkkasin tänä jouluna tällaisia pannunalusia lahjoiksi. Niitä meni sekä opettajille että kavereille, kylkeen laitoin joskus tontun, joskus jouluisen nallen tms. Ohjeessa nämä tehtiin ruskeasta kuteesta ikään kuin piparin näköisiksi, mutta kaupassa ollut ruskea ei ollut piparin väristä, vaan sellaista harmahtavaa, joten valitsin sen sijaan valkoista ja tummanharmaata.


Näiden virkkaaminen ei ole minusta mitenkään kovin hauskaa puuhaa... Kauheasti saa vääntää ja kääntää, että saa kuteen kulkemaan. Mutta toisaalta valmista tulee aika nopsaan.


Mutta ihan kivoja näistä tuli. Aluksi en hoksannut jättää loppuun tarpeeksi kudetta ripustuslenkiksi, mutta muutamaan viimeiseen tein sen.  Langanpäät päättelin ja ompelin ompelulangalla kiinni, jotta pysyvät varmasti.


Yhden harmaan jätin itselle teepannun aluseksi, kun aiempi, huovutettu versio oli jo aikalailla teestä värjääntynyt ja jouti roskiin.


Ohje on Eilen tein -blogista. Sen mukaan yhteen menee 280 g kudetta, mutta omaani ei kyllä mennyt niin paljoa.  Niinpä kudetta jäi aikalailla yli seuraavia projekteja varten.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Maailman mukavin mekko!




Monessa paikassa näkyy nyt tällaisia mukavia mekkoja, joten ryhdyin etsiskelemään ja kyselemään tällaiseen kaavaa.  Luottoystävä pelasti taas pinteestä ja vinkkasi Koot.fi-sivustolla myytävästä Ehta-mekosta. Se näyttikin tosi kivalta!  Kankaat tähän ostin Jyväskylän kangaskaupasta ja tuo violetti on siis talvitrikoota - napakkaa ja paksua, mutta silti joustavaa neulosta, jossa on ihanan lämmin nukkavuori. Aivan täydellistä tällaiseen mekkoon! Väriä valitsin pitkään, kun tuota kangasta olisi ollut montaa ihanaa väriä, mutta sitten valitsin tämän itselle turvallisen violetin.

Hihojen pitkät resorit sekä taskujen reunat ovat saman kaupan mustaa trikoota. (Mekon alla ei siis ole mustaa paitaa, vaan nuo pitkät resorit kuuluvat mekkoon.)



Tein mekon M-koossa ja siitä tuli minulle juuri sopiva. Nuo alakuvassa olevat taskut ovat minusta ihanat: suuret ja lämpimät. Niiden ompelu vain vaati vähän miettimistä, kun ohje oli sen osalta vähän summittainen... Ja taas tarvittiin luottoystävää apuun... Ihan helppohan se oli, mutta kaavoissa oli enemmänkin noita taskun osia ja niistä piti sitten vain itse ymmärtää käyttää niitä oikeita.



Ihanaa mekossa on myös tuo huppu. Se on lämmin ja näyttävä ja ihan helppo oli sekin ommella.



Kaiken kaikkeaan siis hyvä malli (vaikkakin vähän vaillinaiset ohjeet) ja mulle just sopiva koko. Tätä on ollut ihana käyttää töissä. Tein samalla kaavalla jo  yhden toisen jutun (näytän sen myöhemmin) ja kesäksi voisi tehdä vielä lisää mekkoja, jostain ohuemmasta ja ehkä jopa kuviollisesta kankaasta (hui!)