Silkkituubi

Ostin jo muutama vuosi sitten Vihreästä vyyhdistä ihanaa, sähkönsinistä silkkiä. Katselin vyyhtiä aina välillä, mutta tuntui ettei koskaan tullut vastaan sellaista ohjetta, joka sille kävisi.  Ja mihin työhön se riittäisi?  Sitten keksin, että teen siitä Veera Välimäen Palmikkohuivin, joka minun on pitänyt tehdä eräälle sukulaiselle ja siksi ohje on ollut pitkään esillä.  

Raitaosuudet tein sini-turkoosisävyisellä Zauberballilla, joka on sekin muhinut laatikossani jo aika tovin, itse asiassa pidempään tuo silkkilanka. Ystävä sanoi että se kuulemma nukkaantuu nopeasti sukkakäytössä, joten sen saattoi hyvin käyttää tähän. Yhdessä niistä tuli isompi työ kuin kummastakaan yksinään.  Ja sopivat minusta hyvin yhteen.  Tuo silkkilanka olisi voinut olla tietty vaikka vielä paksumpaa, niin kuin palmikko-osuuden lanka ohjeessakin on.  Mutta on minusta ihan ok tuollaisenakin.  

Huivissa siis vuorottelevat ainaoikea ja palmikko. Aluksi neulominen oli jotenkin takkuista. Tuleeko tästä edes nätti?  Tulenko ikinä pitämään tätä?  No on tässä kuitenkin kivat värit. Ja onhan tää silkkilanka kuitenkin ihanaa... Palmikotkin tökkivät aluksi ja niiden tekeminen tuntui tosi hitaalta. Mutta olihan se sitten tosi joutuisaa, kun palmikonkiertoja tuli kuitenkin niin harvoin. Meinasin lopettaa tämän siinä vaiheessa, kun se meni kahdesti kaulan ympäri, mutta kun molempia lankoja vielä oli jäljellä, niin tein vielä yhdet osuudet molempia ja nyt sen menee hyvin kolme kertaa ympäri. 

Nyt valmiina tykkään siitä kyllä kovasti ja se on ollut jo käytössäkin.  Töissä on niin vilpakkaa, että siellä on pakko olla villaa päällä ja kaulassa ja käsissä ja jaloissa... Niin että tarpeeseen ja käyttöön tuli kyllä heti. 

Kuvaaminen vaan on aina yhtä haastavaa.  Ei, nyt en heitä palloa.  Odota nyt, kohta katson, miten hyppäät kepparilla esteen yli. Kuvattaisko nyt tää ensin??? Katsotko, ettei tramppa näy? (Ja olisko joku voinut sanoa, että paita on ihan rytyssä? ) 

No, ilma oli sentään nätti ja valoa riitti. Mutta joku olis voinut asetella tuon palmikko-osuuden vähän nätimmmin? 

No niin, eiköhän nää riitä, älä enää kuvaa...

Malli: Veera Välimäki: Palmikkohuivi  (Suuri Käsityö 1/2015)

Lanka: Sininen: Swan silk yarn 100 g / 366 m (100 % silk), väri 176 

kirjava: Schoppel Crazy Zauberball 100 g / 420 m (75 % villa, 25 % polyamidi)

Puikot: 3 mm (raitaosuus) ja 3,5 mm (palmikko-osuus)

Raitasukkasisarukset

  

Taas vähän raitasukkia. Molemmat ovat Dropsin Fabelista, yksivärisestä ja raidoittuvasta. Näissä alla olevissa on pinkkiä resorin, kantapään ja kärjen lisäksi myös raidoittamassa tuota raidallista Fabelia - olikohan  niin, että yksi raita pinkkiä ja kaksi sitä kirjavaa. Paitsi jos pinkkiä oli siinä raidallisessakin. 

Ja näissä on vihreää vain resorissa, kantapäässä ja kärjessä.  

Mielestäni tein noista vihreistä vähän isommat eli neuloin jalkapöytään muutaman kerroksen enemmän, mutta kun parit laittaa päällekäin, niin ovat kuitenkin ihan saman kokoiset. Mystistä.

Nämä menevät raitasukkajemmaani.  Vielä uupuu aika monet parit, mutta siitä lisää sitten vasta tuonnempana.  

Malli: Oma perussukka

Lanka: Drops Fabel (yksiväristä ja raioittuvaa) 75 % villaa ja 25 % polyesteriä. 50 g / 205 m

Puikot: resoreissa 2,25 mm, muualla 2,5 mm

Toiset ranteiden lämmittimet

Neuloin autoilevalle torofofanille myös tällaiset ranteiden lämmittimet. Saaja on siis sama, jolle tein ne raidalliset kämmekkäät.  Nämä ovat nyt paksumpaa lankaa. Malli oli muuten kiva, mutta noista pykäreunoista tuli aika löysät... Jos teen näitä vielä lisää, niin teen reunoihin ihan vain resorit. Tai sitten pitää neuloa nuo tosi tiukalla käsialalla tai pienemmillä puikoilla. 

Oikeasti tuo sormien päädyn reuna olisi tullut eri värillä ja ollut vähän pidempi, mutta halusin näistä yksiväriset ja niin, että ovat symmetriset. Ja ohjeessa lanka oli teellä värjättyä Seitsemää veljestä. Mutta kyllähän merino aina seiskaveikan peittoaa!

Malli: Darjeeling /  Anu Harkki (Kotoliving-lehdestä)

Lanka: Dropsin Big merino (melkein kerä per ranneke)

Puikot: 4 mm

Autossa neulovalle totorofanille

Sen tyttären ystävälle tekemäni Totorolaukun ompelun jälkeen kuulin, että myös oma ystäväni on Totorofani. Ja aika sopivasti ystävän synttärit olivat juuri tuloillaan!  Olin jo aiemmin ajatellut, että teen hänelle automatkoja varten pussukan, jonka voi laittaa vaihdekeppiin tai oven kahvaan kiinni.  Se näytti tosi kätevältä - ei tarvitsisi kantaa huolta siitä, putoaako kudinpussi kuraiselle auton lattialle! Näin tuollaisen pussukan Pinterestissä ja itse asiassa vasta myöhemmin kun katsoin sitä tarkemmin, huomasin, että se olikin tarkoitettu roska-astiaksi! Mutta siis hei, sehän on ihan ilmiselvästi automatkustajan kudinpussi, eikö?  Tuollaisen meinaan kyllä ommella joskus itsellenikin.  

Totoro-kuva oli taasen tehty sillä silityskuvasysteemillä, millä sen laukunkin kuva.  Pussukan ompelin ihan silmämääräisesti ilman sen suurempia suunnitteluja. Tietenkin se tiesi vähän purkamista ja uudelleenompelua, sadattelua ja muutamiakin asioita, jotka nyt tekisin toisin. Mutta tuollainen siitä nyt tuli.  Mukava sitten kuulla käyttökokemuksia.  

Etuosaan kirjoitin samaiselta ystävältä saaduilla leimasimilla "Ystäväni *****".

Pussissa on siis ylhäällä kiristysnyöri ja takana nauha, jonka saa nappikiinnityksellä pienemmälle tai isommalle. Ainakin meidän autossa toimi parhaiten pitkä nauha vaihdekepissä ja lyhyt nauha ovenkahvassa.  Oven kahvaa varten sen piti olla tuollainen irtonainen eikä siis kiinteä lenkki.  

Päällikangas on lähikaupungin verhoomon ilmaistilkkuja, sininen nauha gotlantilaiselta pihakirpparilta ja vuorikangas paikallisesta, pian lopettavasta käsityökaupasta. Ai niin, tein pussukan sisälle pienen taskun, jos sellaiseen joskus on tarvetta.  

Tulostin samalla kertaa myös tällaista torotokangasta, josta tuli tällainen pikkupussukka. Oli muuten nopea ommella. Tuollaisia teen joskus lisää!  Ainoa vain, että seuraavan kerran pidän alasauman aukinaisena ja ompelen sen vasta lopuksi kiinni.  Oli nimittäin muuten aikamoisen vaikea saada tuo vetoketju loppuun asti ommeltua ainakin noin pienessä pussissa. No, tekemällä oppii.  

Pikkupussukan sisään laitoin tuollaisia ihania Totoro-aiheisia post it -lappuja, jota tilasin Etsyn kautta.  Eikö ole ihania???

Ihan en ole tyytyväinen tuohon autoilupussukkaan kaikilta osin, mutta jospa se asiansa ajaisi. 

Suru-uutinen

Lähikauppani Kretliini lopettaa.  En ollut uskoa sitä todeksi, mutta uskottava se on. Netti vie kivijalkakaupat, mikä on tosi surullista.  Lankojen ja värien ihailu on kaupassa aivan toista kuin ruudun äärellä.  Eikä netissä voi hiplailla.  Mistä minä nyt saan lankaa muutaman tunnin sisään, jos joku sattuu loppumaan?  Kretliinissä on ollut tosi hyvä valikoima Dropsin lankoja - aina kaikkia laatuja ja kaikissa väreissä.  Sen lisäksi kaikkea sitä välineistöä, jota neuloja tarvitsee puhumattakaan kankaista kumppareista, neppareista ja napeista.   Lähikaupungissakaan ei ole missään niin hyvää Dropsin lankojen valikoimaa.  Tosi, tosi harmi.  

Samana aamuna, kun tämä suru-uutinen levisi, kävin hamstraamassa tärkeimpiä lankoja. Kahdenvärisiä valkoisia baby merinoita värjäykseen 

ja niiden lisäksi muita merinoita pipoihin, Karismaa lapasiin ja pari yksiväristä ohutta Regiaa sukkiin (unohtuivat kuvasta).  

Lisäksi kaapeleita ja vähän puuhelmiä.  Isompi neitokainen oli mukana ja löysi itselleen muutamia pikkujuttuja (eivät ole kuvassa).  

Luulen, että tulen käymään siellä vielä monta kertaa ennen viimeistä päivää.  Mutta ei ole kivaa, vaikka sitä ihteään saa nyt tosi halvalla.  Ei ole.