maanantai 24. huhtikuuta 2017

Työparille reissupipa



Työparilla oli tässä kuussa juhlapäivä ja tein hänelle lahjaksi merinovillaisen pipon. Joskus nimittäin kertoi, että kiistelevät reissussa miehensä kanssa siitä, kumpi saa pitää sitä, jonka tein hänelle joskus vuosia sitten synttärilahjaksi. Merinovillainen kun on kuulemma vaelluksilla ja pohjoisessa niin paljon parempi kuin puuvillainen enkä yhtään ihmettele. No nyt on tarvittaessa molemmille omat, niin pysyy sopu parisuhteessa :-).


Tällä kertaa malli oli Collision, jota tosin jouduin muokkaamaan aikalailla. Minusta tuo palmikkokuvio on jotenkin hieno.  Oikeasti se on pipossa sekä edessä että takana ja niiden välissä on joustinneuletta.  Minä tein palmikkokuvion tain eteen ja muualle sileää.  Lisäksi vähensin silmukoita reilusti, sekä leveydestä (loin alussa 96 s) että sitten tuolta kärjestä, jossa kavensin pipoa neljästä kohtaa joka toisella kierroksella.  Katsoin silmukkamäärän ja puikkokoon siitä työparille viimeksi tehdystä piposta, se kun oli justiinsa passelin kokoinen.


Työpari tykkää tällaisista myssymäisistä pipoista, joten tein tästäkin vähän korkeamman niin, että sen saa sitten takaa taitettua. Vähän jäsnkätti, että onko pipo sopiva ja mitä sermin takana istuva työpari siitä tykkää, mutta tykkäsi se!  Jee jee!

Myös pienempi neitokainen halusi poseerata pipon kanssa.


Malli: Tora Fröseth / Collision (Ravelryssä, maksullinen)
Lanka: Dropsin Merino Extra Fine (100 % merino, 50 g / 105 m) Menekki ---
Puikot: 3,5 ja 4,0 mm

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Sinisävyiset räsymattosukat


Esittelyvuorossa seuraavat jämälankasukat! Nyt ei kuulkaa olekaan paljoa enää jämäkeriä jäljellä! Hienosti ovat huvenneet tämän talven aikana.



Näissä käytin pois erään sekavärisen kerän sekä tuon tummansinisen keränlopun, joka sitten loppuikin kesken jälkimmäisen sukan kärkikavennuksia. Aikalailla loppuun menivät myös pari turkoosinsävyistä jämää sekä yksi punakirjava keränloppu.



Nämäkin menevät lahjajemmaan kevättä odottamaan.



Malli: Oma perussukkaLanka: Fingering-vahvuisia jämäkeriäPuikot: Resorissa: 2,25 mm ja muualla 2,5 mm

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Sipulinkuorilla värjäämistä


Viimeisimmän  värjäyskokeiluni tein sipulinkuorilla.  Keräilin sipulinkuoria tällaisen jogurttiämpärillisen verran. Joukossa oli sekä keltasipulin että sen ison makean sipulin kuoria (mikä lie sen nimi). 


Keitin kuoria ensin tunnin ja heitin sitten langan ( 50 g Dropsin BabyMerinoa) tunniksi 80-90 asteeseen.


Ja tällaista siitä tuli!  Kuva ei ehkä anna oikeutta langan värille, mutta se on suorastaan loistavan oranssista! (Ehdin keriä vyyhdin ennen kuvaamista.)


Seuraavalla ämpärillisellä värjäsin samalla kaavalla kaksi kerää Maijaa (keskipaksua sukkalankaa), mutta väristä tuli tällä kertaa haalean keltaista!  Tiedä sitten, johtuiko se langan laadusta, sipulinkuorista vai siitä että kattilassa oli enemmän lankaa kerralla.  


Väri oli niin hailakka, että aloin keräämään kolmatta satsia sipulinkuoria ja pistin sukkallangat värjäytymään uudestaan. Tällä kertaa annoin niiden jäädä väriliemeen vielä yön yli.  

Tuli niistä selvästi tummemmat kuin ekan värjäyksen jälkeen, mutta ei vieläkään yhtä tummaa oranssia kuin tuosta merinosta.  No, ihan ok se on, kaipa noista voi jollekin sukat neuloa!


torstai 6. huhtikuuta 2017

Testineulonnassa Krysanteemipipo



Tykästyin niin kovasti Neulovan nartun eli Soilen Krysanteemikämmekkäisiin ja erityisesti Soilen tapaan kirjoittaa Brioche-ohjetta, että kysyin oliko hän ehkä ajatellut tehdä brioche-pipon ohjetta. Netti kun on täynnä toinen toistaan kauniimpia brioche-pipoja, mutta en usko osaavani neuloa muiden ohjeiden mukaan... Ja eipä aikaakaan, kun pipon ohje tuli sähköpostissa testineulottavaksi.


Alkujärkytys ohjeen laajuudesta oli aikamoinen, kaavio kun on kahden sivun mittainen.  Eli tämä ei sitten ollut mikään sohvatyö... Mutta ei kun härkää sarvista ja hommiin! Pidin kaaviota keittiön pöydällä ja siinä sitten tikuttelin aina kun aikaa oli. Ja nopeastihan pipo tulee, kun on sen verran pieni neulontatyöksi.

Sopivan paksuisen langan etsiminen sai toisen kerran sydämeni tykyttämään... Dropsin merinot, joita olin hamstrannut Kretliinin lopetettua eivät meinanneet mitkään olla sopivia joko paksuudeltaan tai väreiltään. Mutta sitten huomasin lankakaapissani pussillisen tätä Dropsin CottonMerinoa. Siinä olikin pipoon sopiva paksuus ja sopivan värisiäkin löytyi! Ja voi että, kun tuo lanka oli taas mukavaa neuloa... Mitähän siitä seuraavaksi tekisi...?



Pipon silmukat luodaan samalla tavalla kuin kämmekkäissä. Tekniikka on hidas, mutta helppo ja kaunis. Sitten tehdään normaalia patenttia, kunnes alkaa tuo kukkaosio, mihin on se kahden sivun kaavio. Mutta Soile on kirjoittanut kaavion tosi simppelisti, joten sitä oli tosi helppo seurata. Jos ei siis tee laskuvirheitä, niin kuin minä aluksi...



Kaaviossa on viisi eri kokoista kukkaa. Edessä on tuollainen pieni...



... ja tuossa vasemmalla kaikkein isoin.



Oikealla on toisiksi isoin, mutta se ei nyt näköjään näy näissä kuvissa.  Noissa alemmissa kylläkin.  Minun makuuni pipo voisi olla vähän lyhyempi,  mutta saahan sitä muokattua, jos haluaisi.  Nyt kuitenkin piti neuloa testineulojan ominaisuudessa ihan ohjeen mukaan, joten en lähtenyt pipoa muokkaamaan.

Toki pipon korkeus voi johtua myös löysästä käsialastani...  Toinen testineuloja sai nimittäin aikaiseksi reilusti tätä lyhyemmän pipan. Eli jos haluaisin neuloa jatkossa pienemmän samanmoisen, niin voisin kokeilla vaihtaa pienempään puikkokokoon ja ohuempaan lankaan (aloitus täytyisi vaan muistaa tehdä tosi löysästi, se nimittäin ei jousta yhtään).


Pipo oli helppo neuloa. Muutama ohjeessa ollut virhekin on nyt korjattu.  Niissä kohdin oli pieni pähkiminen, mutta auttoi, kun oli ensin neulonut edes sen yhden brioche-työn.  Nyt vaan toivon, että Soilen tapa kirjoittaa brioche-ohjeita leviää, minä kun en uskalla lähteä neulomaan vielä mitään muita brioche-ohjeita, vaikka kauniita malleja olisi vaikka kuinka... Tai sitten pitäisi vaan alkaa tavaamaan niitä sana kerrallaan.

Tässä vielä pari pöydällä otettua kuvaa.



Tässä viimeisessä näkyy se pipon oikeassa sivussa oleva toiseksi suurin kukka kahdella lehdellä. (Ja alareunan ihme reikähässäkkä...)



Malli: Neulovan nartun (Soile Pyhänniska) Krysanteemipipo
Lanka: Dropsin CottonMerino (50 % puuvillaa, 50 % villaa. 50 g / 110 m)
harmaa ja violetti, menekki yhteensä 81 g

Puikot: 3,5 mm pyöröt


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Toukokuun Helinät



Tämän vuoden sukkakalenterin kaunein ohje oli ehdottomasti Sweethearts, jotka tein  helmikuussa, mutta nämä olivat myös sellaiset, jotka halusin kalenterista neuloa: toukokuun sukat, nimeltään Helinät.


Muokkasin ohjetta niin, että en tehnyt varsien takaosaan pitsiä (ei makeaa mahan täydeltä), vaan resorin jälkeen ihan vain sileää. Minusta tuo edessä oleva kuvio riittää.


Langan ostin jo monta vuotta sitten Toivolan vanhan pihan Käsityökortteli-tapahtumasta Handun kojusta. Väri on oikeasti vihreämpää kuin kuvissa. Sellaista merellistä. En saanut kuvattua oikeaa sävyä sitten millään. Lanka on minusta tosi kauniin väristä ja sitä oli tosi mukava neuloa! Ja vaikka fingering-paksuista onkin, niin tuntui neulottaessa paljon paksummalta.


Malli oli helppo ja ehkä siksi vähän tylsä... Toisaalta sen oppi ulkoa eikä näitä neuloessa siis tarvinnut juuri ohjetta katsella. Paitsi että jonkun kämmin tein, kun toisessa sukassa on yksi nurjien silmukoiden raita tuossa etupuolella, mitä ei siinä pitäisi olla? No, en alkanut sitä purkamaan. Toinen pieni harmitus oli, että lankaa jäi niin paljon... Olisin siis voinut tehdä vaikka vähän pidemmät varret. Pikkaisen vajaa puolet jäi jäljelle eli toisaalta siitä tulee vielä toiset sukat, jos on tarkkana.

En vielä tiedä, pitäisinkö nämä itselläni vai antaisinko pois. Aika näyttää!


Malli: Niina Laitisen vuoden 2017 sukkakalenterin
 toukokuun sukat "Helinät"
Lanka: Handun sukkalanka, 75 % villa, 25 % polyamidi. 100 g / 420 m. Menekki 53 g.
Puikot: 2,5 mm cubiksit

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Lisää rättejä



Halusin vähän lisää bamburättejä. Se musta, jonka olin neulonut aiemmin (langan ostin Vihreästä Vyyhdistä), tuppaa jättämään jälkeensä mustaa nöyhtää.  Nyt sitten kokeilin muita lankoja, joita oli lankakaapissa. 


Olen halunnut jo pitkään tehdä tuollaista kulmastakulmaan rättiä, mutta nyt vasta satuin näkemään sellaisen Yhteishyvä-lehdessä.  Oli tosi helpppo, kun lisäykset ja kavennukset tehtiin aina reunassa eikä keskellä, niin kuin joissain kulmasta kulmaan tehtävissä.  Näitä oli siis tosi helppo tehdä.  Vähän oli itse asiassa liiankin tylsää neulottavaa...


Tässä mustaharmaassa tein ainaoikeaa niin kuin ohjeessakin oli.   Kulmat tein pelkällä mustalla. En enää muista miksi... Ehkä en vain jaksasnut raidoittaa heti alussa?

Ja tuossa turkoosiketaisessa tein ainaoikeaa vain reunoissa ja muuten sileää.  Mustaharmaasta ei ole vielä käyttökokemuksia, mutta tuo turkoosikeltainen ei näytä jättävän nöyhtää jälkeensä. Hyvä! Vähän harmittaa, kun en tehnyt yksiväristä turkoosia ja keltaista. Miksi pitikin tehdä tullainen riemunkirjava? Pöh. No, asiansa kuitenkin ajaa.  Pitäisikin kohta laittaa se pesuun, että pääsee tuo mustaharmaakin testattavaksi! Muuten näitä voisi tehdä tuliaisiksin/lahjaksi, mutta olisi ensin käytettävä olemassa olevat langat ennen kun menee ostamaan uusia ja vain mustaa ja harmaata on enää jäljellä, noita turkoosia ja keltaista vain vähäsen. Lahjaksi olisi mukavampi viedä iloisen värisiä rättejä kuin tuollaisia synkkiä...


Malli: Yhteishyvä-lehdestä 
Lanka: Mustaharmaa: Pure Alize bamboo fine (100 % bambu. 100 g / 440 m) Menekki 27 g
Turkoosikeltainen: Hjerte Garn Blend bamboo ( 70 g bambu, 30 % puuvilla. 50 g / 150 m)
Puikot: 3 mm pyöröt

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Väriä sohvalle


Näin jossain lehdessä peiton, jossa oli tällaisia ympyröitä ja niistä tehtyjä nalleja (ympyrään oli siis lisätty korvat ja naama). No, nallepeittoa en halunnut, mutta sellainen ympyräpeitto alkoi kiinnostaa!

Varastossa on aikalailla Dropsin Delight -lankaa monissa eri väreissä ja niistä aloin virkkaamaan näitä ympyröitä.  Reunukset tein valkoisesta Fabelista.


No, peitto ei koskaan valmistunut, mutta kun olin aikani pähkäillyt, että millaisen uuden tyynyn ompelisin sohvalle väriä antamaan, niin muistin ne virkkaamani ympyrät! Ompelin ne yhtenä iltana yhteen ja kävin hakemassa Eurokankaan palalaarista sopivaa valkoista kangasta, josta ompelin tyynynpäällisen.  Toiselle puolelle tyynynpäällistä ompelin sitten nuo toisiinsa ommellut ympyrät.


Nyt on sohvalla vähän lisää väriä! Kelpaa siinä hurtankin makoilla.